ROMANTIIKANJANOISTA ASUNTOSÄÄTÖÄ

Mun on nyt tehtävä pieni spekulointipostaus mun tämän hetkisistä asumisvaihtoehdoista Kiotossa. Sen tiimoilta on tapahtunut useampi semiradikaali käänne, ja tää asuntojuttu on pyörinyt sen takia aika lailla päällimmäisenä mielessä. Kaikki lähti siitä, kun saadessani tiedon vaihtopaikasta mä kieltäydyin asuntolapaikasta, enkä lähtenyt hakemaan sitä edes kaiken varalta. Kahden toverini kanssa innoissamme ajateltiin, että vuokrataan asunto ehdottomasti yksityiseltä. Laitoimme heinäkuun alussa mailia pariin asuntotoimistoon, ja saimme pian tarjouksia, joista esimerkiksi yksi oli aika hulppea lukaali kahdella parvekkeella ja washitsuilla (japanilaistyylisillä tatamihuoneilla). No tämä kyseinen asunto kyllä myös meni nenän edestä hujauksessa. 

Pian aloimme käymään neuvottelua ihan varteenotettavasta pikkutalosta. Jostain syystä sitä taloa tarjottiin vuokralle kuitenkin vain kahdelle hengelle, ja oli epävarmaa pääsisikö kolmen hengen porukkamme siihen. Kunnes sattui sitten ensimmäinen käänne, ja meitä olikin yht'äkkiä vain kaksi henkeä hakemassa yhteistä asuntoa. No, tän kyseisen kämpän vuokra alkoi sillä hetkellä hipoa kipukynnystä, ja selvitettyämme kaikki mahdolliset lisämaksut (mm. sähkö/kaasu, vesi, netti) ja todettuamme sen faktan, että joutuisimme hankkimaan sinne kaiken irtaimiston tyyliin jääkaapista alkaen, teki mieli vielä harkita asiaa. Toisaalta, olin jo ehtinyt seikkailemaan alueella googlemapsilla, ja jossain määrin jo tykästynyt ajatukseen muuttaa juuri tuohon taloon...

Seuraava käänne: saimme kuulla että voisimme edelleen saada asuntolapaikan jos vain haluaisimme. Oon tässä nyt kaks päivää miettiny noiden kahden vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia. 

Oman talon plussat: 
- vapaus tulla ja mennä miten vaan
- yövieraat sallittu
- miellyttävämpi/japanilaisempi asumisympäristö
- isompi todennäköisyys hankkia elämä myös yliopiston ulkopuolelta? 

Oman talon miinukset: 
- alkusäätö ja rahanmeno kaiken irtaimiston ja netin hankkimisessa
- eristäytymisen vaara :O

Asuntolan plussat:  
- rahansäästö (säästetyn rahan voisi laittaa esim. matkakassaan!)
- kaikki käytännönasiat valmiina odottamassa
- tutustuminen asuntolan muihin vaihtareihin
- hankkia kokemus asuntolaelämästä (!)

Asuntolan miinukset: 
- ei miesvieraita
- ei yövieraita
- yhteiset suihkutilat, mahdollisesti yhteinen keittiö, pahimmassa tapauksessa curfew! 

- vankilamaisuus (vitsivitsi, mut tää on mun pelko)

Asiaa tarpeeksi pyöriteltyäni, aloin kuitenkin vähitellen kallistua asuntolan puoleen. Tässä kohtaa oli ihan muistutteva itseään siitä, että mitä mä sinne Japaniin olen menossa tekemään. Joo, opiskelemaan. Vaikka romanttisista asuntohaaveista luopuminen tuntui aika pahalta takaiskulta, niin eikö kerrankin voisi tehdä niin kuin muutkin. Että onko aina pakko tavoitella erikoisuutta ja saada tehdä asiat jotenkin omalla tavalla. Ja ei kai mun tavoitteena siellä ole kämpillä kököttää, että onko paljon väliä loppujen lopuksi missä asuu puol vuotta... No, ajateltiin, että varmistetaan onko sitä hiton curfew:ta, ja siinä tapauksessa että ei ole, niin se ois sitten se asuntola. Kunnes silmänräpäyksessä tapahtui kolmas käänne, ja meitä olikin taas se alkuperäinen kolmikko liikenteessä asuntoa hakemassa. Ei hele... 

Mutta siis oikeasti aivan mahtavaa: siinä tapauksessa että saisimme kolmestaan vuokrattua sen pikkutalon, niin se tulisi jopa edullisemmaksi kuin asuntola. Muutenkin hauskinta, jos päädyttäisiin saman katon alle alkuperäsellä porukalla. Nyt tässä sitten vaan odotellaan vastauksia kriittisiin kysymyksiin, kuten kotiintuloaikaan ja kolmen kimppaan. Vielä eilen elin siinä luulossa, että päätöksen hetket ois käsillä just nyt, mutta vastauksia ei oo vielä kuulunut. Eli tässä joutuu vielä jännittämään, mihin kohtalo meitä on lykkäämässä. Uskon kyl, et se lykkää just sinne minne pitääkin.

MAALLISET TAAKKANI MUN

Mua on jo pitkään repiny ristiriita materiaalisen omaisuuden haalimisen ja siitä eroon pyrkimisen välillä. Juuri muuttaneena oon saanut jälleen kerran syvästi järkyttyä siitä tavaran määrästä, jota siirrän mukanani paikasta toiseen. Oon havahtunut siihen, että mitä enemmän omistan, sitä ahdistuneemmaksi oon tullut. Ja koska oon jotenkin henkisesti ihan jumissa tämän tavarapaljouden keskellä, oon haaveillut aivan päinvastaisesta kokemuksesta. Että ei omistaisi mitään. Että luopuisi kaikesta. Ja että olis jotenkin vapaa. No joo, ainahan se on tietty inspiroivaa unelmoida kaikenlaisista ääritiloista ja -olosuhteista.

Pari kuukautta sitten varasin kirpparipöydän. Ajattelin että ennen vaihtoon lähtöä ois hyvä laittaa vähän tavaraa kiertoon. Kyllähän siellä sitten ihan kiitettävästi meni vaatetta ja jotain ihan ihme sälää, mutta alkuperäinen radikaali ajatus "kaiken omaisuuden myymisestä" epäonnistui aika totaalisesti. Luopuminen - niin houkuttava ajatus, mutta pirun vaikeaa toteuttaa käytännössä.

Moni on kysynyt multa, että missä mä tuun asumaan Kiotossa. Mä en todellakaan tiedä! Olin sen verran hullu, että en ottanut asuntolapaikkaa, joka olisi ollut helpoin ja halvin vaihtoehto. Sen sijaan teen vaikeamman kautta ja koitan hommata tovereideni kanssa asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Ja nää vuokra-asunnot ovat kai pääsääntöisesti kalustamattomia, edellyttävät takaajaa ja jos jonkinlaisia takuumaksuja. En tiedä mikä mussa tällä kertaa on vialla, kun mua ei jostain syystä stressaa tää asia ja sen epävarmuus yhtään! Mä oon nimittäin varma, et jonkinlainen mukava katto päänpäälle järkkääntyy ennen pitkää, ja se, että odotettavissa on ainakin alkuun askeettista lattiatason elämää, oikeastaan vaan kiehtoo mua! Koska vihdoin mä pääsen kokemaan sen, mitä on olla vailla omaisuutta. Saan kouriintuntuvasti huomata sen mitä multa puuttuu ja mitä oikeasti tarvitsen. En mä tällä hetkellä oikein osaa stressata sitä. Pikemminkin otan sen aika isona mahdollisuutena.

Poikkeuksen tähän mun asketisminkaipuuseen tekee yksi asia, nimittäin ylläri ylläri - vaatteet! Niistä en kyllä erityisemmin ole haaveillut luopuvani... Kaiken edeltävän vähintäänkin kyseenalaiseen valoon saattavana loppukevennyksenä haluan esitellä viimepäivien kuolattuni Etsystä, tadaa!

                                                                               uuh!

aah!

                                       iih!


Toivotonta..? 

No nyt ollaan askel lähempänä Kiotoa, sillä sain tänään vihdoin buukattua lennot! Tai oikeammin lennon, sillä ostin vain menon. Paluuaika ja -tapa jääköön toistaiseksi arvoitukseksi itsellekin. Lähtöpäivä sen sijaan määrittyi syyskuun ensimmäiselle viikolle. Huhheijaa!

© Joel Kinnunen

Hei! Olen Malla, ja tämä on elämäni ensimmäinen blogipostaukseni! Syy blogin perustamiselle kumpuaa pitkäaikaisesta halustani pitää virtuaalista päiväkirjaa itselle, mutta sellaisista asioista jotka tahdon jakaa myös muun maailman kanssa. Parhaassa tapauksessa siis myös te arvon lukijani tulette saamaan tästä iloa ja viihdykettä!

Elän tällä hetkellä jännittäviä aikoja, sillä olen lähdössä vajaan kahden kuukauden kuluttua Japaniin vaihto-opiskelemaan. Täällä Suomen päässä on vielä rutkasti hoideltavia asioita, en malttane olla avautumatta niistä jossain määrin myös täällä.

Tämän virtuaalipäiväkirjani todella ottaessa tulta alleen, tulen vaihdon aikana varmasti kertomaan asumisesta ja elämisestä Japanissa, siellä opiskelemisesta, ja tietenkin ihan siitä ihmeellisestä arjesta. Ja tämän arjen ihmeellisyyspotenssin kasvattamiseksi tavoitteenani on myös alkaa harrastamaan siellä jotakin totaalisen eksoottista!

Sanotaan, että Kioto ei ole mikään bilekaupunki, ja että jos tahtoo lähteä juhlimaan, niin kannattaa suunnata naapurikaupunkiin Osakaan. Niin tai näin, niin olen kyllä vähän ajatellut etsiväni kaikki Kioton epäilyttävimmät ug-mestat käsiini, pakkohan niitä siellä on olla. Saa vinkata, jos tietää jotakin kiinnostavaa!

Nyt pidemmittä puheitta, kiva kun tulit ja toivottavasti viihdyt kanssani!