TERVEISET HELTEISESTÄ KIOTOSTA

Ei tullut päivitettyä elokuussa ennen lähtöä sitten mitään, mut täällä sitä joka tapauksessa nyt ollaan, Kiotossa! Ensimmäiset neljä päivää on ollut melkein epäinhimillisen raskaita ja sekopäisiä, mut nyt vihdoin tätä kirjoittaessa oon voinu vähän hengähtää. Alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan hyvältä ja kodikkaalta.

Kioton hellesää pääs yllättämään. Mun matkalaukusta ei nimittäin löydy juurikaan mitään helletamineita. Oon käyny Japanissa vaan talvella, ja pakatessa mun mielen täytti vaan se armoton palelu, jota Japanin talviolot meille keskuslämmitteisiin taloihin tottuneille länkkäreille teettää. Onneks oon pystyny soveltaa mun vaatteista aika hyviä helteenmeneviä ratkasuja, ja ehdin kaiken sekopäisen kiitämisen välissä jo shopata yhden kevyen hameenkin. Mut yhdet sandaalit messissä ois ollu kyl aika kova juttu. Jotenkin en vaan tullut ajatelleeksi, että täällä vieläkin ois tällaset paahteet. Tunnen itsen tämän johdosta todella idiootiksi.

Näinä kuumankosteina päivinä ollaan sit toveri N:n kanssa hoidettu jet lagissa meidän kämppään liittyviä asioita. Ollaan käyty tapaamassa asunnonvälittäjää ja kirjoitettu vuokrasoppari, saatu avaimet ja käyty sen jälkeen toteamassa, että talo todella on olemassa, sekä sen jälkeen tehty välttämättömiä hankintoja kalustamattomaan kämppään, kuten futonit, jääkaappi ja jotain kotisälää. Polkupyörät, pöytä, ruuanlaittovälineitä ja vieläpä telkkari saatiin eräältä suomalaiselta vaihtarilta, joka oli juuri palaamassa takas Suomeen. Ollaan pienen ajan sisään tehty niin paljon, poljettu pyörällä ja roudattu kamaa, että olo on välillä ollut aivan epätodellinen ja typertynyt. Mä taisin ekan päivän jälkeen saada jet lagin päälle vieläpä jonku auringonpistoksen ja nestehukan, no joka tapauksessa tosi pelottavan kohtauksen, jossa maailma kirjaimellisesti pyöri ja kieppu mun ympärillä kun heräsin parin tunnin unilta hostellilla. Koitin venytellä niskoja, koska aattelin et pitkä lentomatka ei ollu varmaan tehny hyvää niskavammasen niskoille. Aivan armottoman huono olo ja huimaus vaan paheni, kunnes sit oksensin. Ja sit kyl helpottikin. Sain vähän syötyä, ja vähitellen olo palasi aika normaaliksi. Tosi ikävä kokemus, jonka aikana tuli kyl rakkaimpia ihmisiä vähän ikävä. 

Se, mitä näistä viime päivistä oon voinu ottaa opiksi, on että jet lagissa en jatkossa aio hoitaa yhtään minkään sortin asioita, ainakaan neljää päivää putkeen pyörällä ajaen pitkin vierasta kaupunkia - helteessä. Kyl keholle pitää antaa aikaa tottua uuteen rytmiin ennen tollasia mittavia urheilusuorituksia. Aikataulut suunnitellaan väljemmiks ja hitaammiks. Mut tänä iltana ollaan vihdoin voitu vähän hengähtää ja nautia olosta. Ensimmäinen yö omassa pikku talossa, ja täällä on jopa jo ihan kodin tuntua ilmassa. Futonit lattioilla, kaskaiden öinen laulu ja mun tatamilattian vahva heinäinen tuoksu. Niistä on mun tämän hetken Kioto tehty.

Oli täällä yksi vähän viileämpikin päivä.

Huomenna ollaan menossa rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi ja hakemaan sairasvakuutus. Tarpeellisten asioiden hankintalistalta löytyy vielä esimerkiksi liesi, jonka koitamme hommata huomenna. Vessastakin puuttuu valo, mutta toimiipahan se vähän aikaa pimeänäkin.

PS. Ensimmäinen tuleva yö japanilaisessa talossa toi väistämättä mieleen ajatuksen: Kummitteleekohan täällä..? 

Hei! Olen Malla, ja tämä on elämäni ensimmäinen blogipostaukseni! Syy blogin perustamiselle kumpuaa pitkäaikaisesta halustani pitää virtuaalista päiväkirjaa itselle, mutta sellaisista asioista jotka tahdon jakaa myös muun maailman kanssa. Parhaassa tapauksessa siis myös te arvon lukijani tulette saamaan tästä iloa ja viihdykettä!

Elän tällä hetkellä jännittäviä aikoja, sillä olen lähdössä vajaan kahden kuukauden kuluttua Japaniin vaihto-opiskelemaan. Täällä Suomen päässä on vielä rutkasti hoideltavia asioita, en malttane olla avautumatta niistä jossain määrin myös täällä.

Tämän virtuaalipäiväkirjani todella ottaessa tulta alleen, tulen vaihdon aikana varmasti kertomaan asumisesta ja elämisestä Japanissa, siellä opiskelemisesta, ja tietenkin ihan siitä ihmeellisestä arjesta. Ja tämän arjen ihmeellisyyspotenssin kasvattamiseksi tavoitteenani on myös alkaa harrastamaan siellä jotakin totaalisen eksoottista!

Sanotaan, että Kioto ei ole mikään bilekaupunki, ja että jos tahtoo lähteä juhlimaan, niin kannattaa suunnata naapurikaupunkiin Osakaan. Niin tai näin, niin olen kyllä vähän ajatellut etsiväni kaikki Kioton epäilyttävimmät ug-mestat käsiini, pakkohan niitä siellä on olla. Saa vinkata, jos tietää jotakin kiinnostavaa!

Nyt pidemmittä puheitta, kiva kun tulit ja toivottavasti viihdyt kanssani!