ROMANTIIKANJANOISTA ASUNTOSÄÄTÖÄ

Mun on nyt tehtävä pieni spekulointipostaus mun tämän hetkisistä asumisvaihtoehdoista Kiotossa. Sen tiimoilta on tapahtunut useampi semiradikaali käänne, ja tää asuntojuttu on pyörinyt sen takia aika lailla päällimmäisenä mielessä. Kaikki lähti siitä, kun saadessani tiedon vaihtopaikasta mä kieltäydyin asuntolapaikasta, enkä lähtenyt hakemaan sitä edes kaiken varalta. Kahden toverini kanssa innoissamme ajateltiin, että vuokrataan asunto ehdottomasti yksityiseltä. Laitoimme heinäkuun alussa mailia pariin asuntotoimistoon, ja saimme pian tarjouksia, joista esimerkiksi yksi oli aika hulppea lukaali kahdella parvekkeella ja washitsuilla (japanilaistyylisillä tatamihuoneilla). No tämä kyseinen asunto kyllä myös meni nenän edestä hujauksessa. 

Pian aloimme käymään neuvottelua ihan varteenotettavasta pikkutalosta. Jostain syystä sitä taloa tarjottiin vuokralle kuitenkin vain kahdelle hengelle, ja oli epävarmaa pääsisikö kolmen hengen porukkamme siihen. Kunnes sattui sitten ensimmäinen käänne, ja meitä olikin yht'äkkiä vain kaksi henkeä hakemassa yhteistä asuntoa. No, tän kyseisen kämpän vuokra alkoi sillä hetkellä hipoa kipukynnystä, ja selvitettyämme kaikki mahdolliset lisämaksut (mm. sähkö/kaasu, vesi, netti) ja todettuamme sen faktan, että joutuisimme hankkimaan sinne kaiken irtaimiston tyyliin jääkaapista alkaen, teki mieli vielä harkita asiaa. Toisaalta, olin jo ehtinyt seikkailemaan alueella googlemapsilla, ja jossain määrin jo tykästynyt ajatukseen muuttaa juuri tuohon taloon...

Seuraava käänne: saimme kuulla että voisimme edelleen saada asuntolapaikan jos vain haluaisimme. Oon tässä nyt kaks päivää miettiny noiden kahden vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia. 

Oman talon plussat: 
- vapaus tulla ja mennä miten vaan
- yövieraat sallittu
- miellyttävämpi/japanilaisempi asumisympäristö
- isompi todennäköisyys hankkia elämä myös yliopiston ulkopuolelta? 

Oman talon miinukset: 
- alkusäätö ja rahanmeno kaiken irtaimiston ja netin hankkimisessa
- eristäytymisen vaara :O

Asuntolan plussat:  
- rahansäästö (säästetyn rahan voisi laittaa esim. matkakassaan!)
- kaikki käytännönasiat valmiina odottamassa
- tutustuminen asuntolan muihin vaihtareihin
- hankkia kokemus asuntolaelämästä (!)

Asuntolan miinukset: 
- ei miesvieraita
- ei yövieraita
- yhteiset suihkutilat, mahdollisesti yhteinen keittiö, pahimmassa tapauksessa curfew! 

- vankilamaisuus (vitsivitsi, mut tää on mun pelko)

Asiaa tarpeeksi pyöriteltyäni, aloin kuitenkin vähitellen kallistua asuntolan puoleen. Tässä kohtaa oli ihan muistutteva itseään siitä, että mitä mä sinne Japaniin olen menossa tekemään. Joo, opiskelemaan. Vaikka romanttisista asuntohaaveista luopuminen tuntui aika pahalta takaiskulta, niin eikö kerrankin voisi tehdä niin kuin muutkin. Että onko aina pakko tavoitella erikoisuutta ja saada tehdä asiat jotenkin omalla tavalla. Ja ei kai mun tavoitteena siellä ole kämpillä kököttää, että onko paljon väliä loppujen lopuksi missä asuu puol vuotta... No, ajateltiin, että varmistetaan onko sitä hiton curfew:ta, ja siinä tapauksessa että ei ole, niin se ois sitten se asuntola. Kunnes silmänräpäyksessä tapahtui kolmas käänne, ja meitä olikin taas se alkuperäinen kolmikko liikenteessä asuntoa hakemassa. Ei hele... 

Mutta siis oikeasti aivan mahtavaa: siinä tapauksessa että saisimme kolmestaan vuokrattua sen pikkutalon, niin se tulisi jopa edullisemmaksi kuin asuntola. Muutenkin hauskinta, jos päädyttäisiin saman katon alle alkuperäsellä porukalla. Nyt tässä sitten vaan odotellaan vastauksia kriittisiin kysymyksiin, kuten kotiintuloaikaan ja kolmen kimppaan. Vielä eilen elin siinä luulossa, että päätöksen hetket ois käsillä just nyt, mutta vastauksia ei oo vielä kuulunut. Eli tässä joutuu vielä jännittämään, mihin kohtalo meitä on lykkäämässä. Uskon kyl, et se lykkää just sinne minne pitääkin.