Mä rakastan karttoja. Tänään tutkaillessani aikavyöhykekarttaa ja kertaillessani maidenvälisiä aikaeroja, huomasin ajattelevani, kuinka pieni maapallo oikeasti onkaan. Mut valtasi sellanen aika lämmin tunne, ja mietin et jos maapallo on tosiaan noin pieni ja söpö kun miltä se kartalla näyttää, niin mitä järkee päivästä toiseen tuijotella samoja naapuritalojen seiniä, tallata samoja katuja, nähdä aina ne samat naamat, syödä samaa ruokaa… Pahimmassa tapauksessa ajatella aina niitä samoja ajatuksia. Tuntuu yht'äkkiä hullulta, et jos maapallo kerta on noin pieni, niin kuinka pieni ja ahdas onkaan mun maailma täällä rakkaaks käyneessä Helsingissä? Tarvitsen todellakin vähän lähikontaktia maailman kanssa!
Kattokaa nyt tätäkin maailmankarttaa. En ymmärrä siitä mitään, mutta aika söpö se kyllä on!
 |
| Beatus Mappa Mundi (1050) |
Kuulun siihen porukkaan, joka haaveilee käyvänsä vielä elämänsä aikana maailman joka ikisessä kolkassa. Joskus mä kyllä haaveilin myös lukevani järjestyksessä kaikki kirjat kirjastosta, mut tällä hetkellä tää matkustusjuttu innostaa mua paljon enemmän. Parasta tällasten mittaluokkien haaveissa on se, että millonkaan ei uskoakseni oo liian myöhästä alottaa. Kaikki se mikä on vielä kokematta, ei oo sulta mitenkään pois, vaan päinvastoin vielä edessäpäin ihanana mahdollisuutena. Et voi kuin voittaa. Pätee toki varmaan ihan yleisestikin elämään, nyt kun tuli puheeksi...
Tässä lisää suhteellisen houkuttelevia karttoja maailmanvalloitukseen:
 |
| Da Ming Hun Yi Tu World Map (1389), jossa Kiina kaiken keskellä, no tottakai. |
 |
| Pietro Coppo Map (1520). Jotenkin afrikantähtimäinen, etten sanoisi! |
 |
| Ehkä upein! Mut kenen? Mä en tiedä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti