KYLMÄSTÄ KAATOSATEESTA KUUMAAN ONSENIIN

Eilen satoi koko päivän kaatamalla. Ilma oli viilentynyt yön aikan huomattavasti. Olin juuri edellisiltana raahannut futonini yläkerrasta alas, koska kuumuus ylähuoneissa oli alkanut  koetella sietokykyäni (alakerran huone on ainut huone, jossa meillä on ilmastointi). Ryydyimme Niinan ja meillä tällä hetkellä majailevan opiskelutoveri Turren kanssa pitkälti koko päivän himassa sateen tylsistyttäminä. Yhdeksän aikaan illalla kuitenkin päätimme, että nyt kyllä lähdemme kylpemään!

Matka tyssäsi kuitenkin ulko-ovella muistaessamme, että meillä ei ollut sateenvarjoja - paitsi Turrella, joka uhrautui hakemaan meille satskut konbinista.  Muutaman minuutin kävelymatkasta jo huomattavasti kastuneina matkasimme metrolla Kitayamasta Kuramaguchiin, josta varsinaisen kylpylään suunnistamisen oli määrä alkaa. Aika nopeasti tajusimme, että sade oli niin runsasta että kadut suorastaan tulvivat, ja että siinä säässä talsiminen ei totisesti ollut ihan tervejärkisten puuhaa. Mutta koska olimme jo kaiketi puolimatkassa, niin sisulla puskimme eteenpäin, ja aika pitkältä tuntuvan varttitunnin kuluttua pääsimme lopulta määränpäähän. 

Hyvä jos saimme litimärät pillifarkut pois jaloistamme. Mut Funaoka onsen oli ihana ja kaiken vaivan arvoinen. Se on yks Kioton vanhimmista edelleen toimivista kylpylöistä. Kuuma- ja kylmäaltaiden lisäks siellä on puinen ulkoallas pikku puutarhoineen sekä sauna. Pieniä sähköiskuja antavaan altaaseen en sentään tohtinut mennä. Kylvettyämme emme viitsineet pilata ihanan rentoutunutta olotilaamme kylmässä kaatosateessa, vaan ajoimme kotiin taksilla. Luksusta, eikä edes kovin kallista. 

Onna yu / The Bathhouse Women (Kiyonaga Torii, 1790-l)

                                             

Seuravaana päivänä Kiotoa halkova Kamogawa-joki, joka normaalisti on kirkasvetinen ja sees, tulvi nyt sakean ruskeana ja pelottavana. Luemme uutisista, että Kiotossa on riehunut edellisenä päivänä taifuuni, josta oli annettu hätävaroitus, ja jopa 300 000 ihmistä oli evakuoitu sen tieltä. No tota joo, en enää yhtään ihmettele, jos vähän ottikin nuppiin se eilinen raahautuminen sinne onseniin. Tästä eteenpäin voisin alkaa lukemaan paikallisuutisia.

TERVEISET HELTEISESTÄ KIOTOSTA

Ei tullut päivitettyä elokuussa ennen lähtöä sitten mitään, mut täällä sitä joka tapauksessa nyt ollaan, Kiotossa! Ensimmäiset neljä päivää on ollut melkein epäinhimillisen raskaita ja sekopäisiä, mut nyt vihdoin tätä kirjoittaessa oon voinu vähän hengähtää. Alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan hyvältä ja kodikkaalta.

Kioton hellesää pääs yllättämään. Mun matkalaukusta ei nimittäin löydy juurikaan mitään helletamineita. Oon käyny Japanissa vaan talvella, ja pakatessa mun mielen täytti vaan se armoton palelu, jota Japanin talviolot meille keskuslämmitteisiin taloihin tottuneille länkkäreille teettää. Onneks oon pystyny soveltaa mun vaatteista aika hyviä helteenmeneviä ratkasuja, ja ehdin kaiken sekopäisen kiitämisen välissä jo shopata yhden kevyen hameenkin. Mut yhdet sandaalit messissä ois ollu kyl aika kova juttu. Jotenkin en vaan tullut ajatelleeksi, että täällä vieläkin ois tällaset paahteet. Tunnen itsen tämän johdosta todella idiootiksi.

Näinä kuumankosteina päivinä ollaan sit toveri N:n kanssa hoidettu jet lagissa meidän kämppään liittyviä asioita. Ollaan käyty tapaamassa asunnonvälittäjää ja kirjoitettu vuokrasoppari, saatu avaimet ja käyty sen jälkeen toteamassa, että talo todella on olemassa, sekä sen jälkeen tehty välttämättömiä hankintoja kalustamattomaan kämppään, kuten futonit, jääkaappi ja jotain kotisälää. Polkupyörät, pöytä, ruuanlaittovälineitä ja vieläpä telkkari saatiin eräältä suomalaiselta vaihtarilta, joka oli juuri palaamassa takas Suomeen. Ollaan pienen ajan sisään tehty niin paljon, poljettu pyörällä ja roudattu kamaa, että olo on välillä ollut aivan epätodellinen ja typertynyt. Mä taisin ekan päivän jälkeen saada jet lagin päälle vieläpä jonku auringonpistoksen ja nestehukan, no joka tapauksessa tosi pelottavan kohtauksen, jossa maailma kirjaimellisesti pyöri ja kieppu mun ympärillä kun heräsin parin tunnin unilta hostellilla. Koitin venytellä niskoja, koska aattelin et pitkä lentomatka ei ollu varmaan tehny hyvää niskavammasen niskoille. Aivan armottoman huono olo ja huimaus vaan paheni, kunnes sit oksensin. Ja sit kyl helpottikin. Sain vähän syötyä, ja vähitellen olo palasi aika normaaliksi. Tosi ikävä kokemus, jonka aikana tuli kyl rakkaimpia ihmisiä vähän ikävä. 

Se, mitä näistä viime päivistä oon voinu ottaa opiksi, on että jet lagissa en jatkossa aio hoitaa yhtään minkään sortin asioita, ainakaan neljää päivää putkeen pyörällä ajaen pitkin vierasta kaupunkia - helteessä. Kyl keholle pitää antaa aikaa tottua uuteen rytmiin ennen tollasia mittavia urheilusuorituksia. Aikataulut suunnitellaan väljemmiks ja hitaammiks. Mut tänä iltana ollaan vihdoin voitu vähän hengähtää ja nautia olosta. Ensimmäinen yö omassa pikku talossa, ja täällä on jopa jo ihan kodin tuntua ilmassa. Futonit lattioilla, kaskaiden öinen laulu ja mun tatamilattian vahva heinäinen tuoksu. Niistä on mun tämän hetken Kioto tehty.

Oli täällä yksi vähän viileämpikin päivä.

Huomenna ollaan menossa rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi ja hakemaan sairasvakuutus. Tarpeellisten asioiden hankintalistalta löytyy vielä esimerkiksi liesi, jonka koitamme hommata huomenna. Vessastakin puuttuu valo, mutta toimiipahan se vähän aikaa pimeänäkin.

PS. Ensimmäinen tuleva yö japanilaisessa talossa toi väistämättä mieleen ajatuksen: Kummitteleekohan täällä..?